3/101: Rannalta Löytynyt Hylky

Mitä tulee nostalgia-arvoihin, itse olen myös aina Muumeja rakastanut. Olen silti mielestäni kykenevä laittamaan ne retrolasit sivuun toistaiseksi, ja katsella näitä jaksoja kirkkain silmin. Silti on pakko myöntää, että tässä jaksossa se tekee tiukkaa. Rannalta Löytynyt Hylky on kenties suosikkejani koko sarjasta, koska siinä näytetään mainiosti sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta, joka Muumilaaksossa on läsnä. Antisosiaaliselle pikkulapselle tämä oli hieno jakso, koska siitä sai aina sen tunteen että ehkä sitten joskus minäkin korjaan venettä kavereiden kanssa. Nyt, antisosiaalisena aikuisena, siitä tulee yhä sama, mieltä ylentävä tunne.

Välittäminen 

Mielestäni tämä ei johdu edes puhtaasti nostalgia-arvoista, vaan siitä miten tämä utopistinen ihmissuhdevyyhti kuvataan. Heti alussa Muumipeikko osoittaa riippuvuutta äitiään kohtaan kysymällä pannukakkujen valmistumisesta. Seuraavaksi ystävykset menevät tutkimaan luolaa, ja pian kirjaimellisesti törmäävätkin Hemuliin, jolla on vakava pulma. Hänen postimerkkikokoelmansa on täydellinen, eikä hän voi siis enää niitä kerätä. Mitä tekee keräilijä vailla kerättävää? Hän vain omistaa, ja kuten sarjassa todetaan, hauskuus on tällöin tiessään. Huolimatta huolistaan Hemuli lähtee lasten leikkeihin mukaan, ja näyttää heille rannalle hylätyn veneen, joka päätetään kunnostaa merikelpoiseksi.

Aiemmin jaksossa näytetään myös Niiskua, joka tuskailee lentohärvelinsä kanssa. Mies tuntuu hyvin loppuun palaneelta, mutta hänkin saa yhteistyötä muiden kanssa tehdessään inspiraatiota tervatessaan venettä ja sen uhkeita muotoja katsoessaan. Hemulikin saa projektin kanssa tekemistä, ja lopulta hän keksiikin että alkaa keräilemään seuraavaksi kukkia. Tämä kriisien parantaminen ja huolien paikkaaminen käyttämällä yhteistä, sosiaalista projektia on jotain mihin itsekin pyrin työssäni nuorisojoukkojen parissa, ja se on täten samaistuttava ainakin minulle ja ymmärrän hyvin mitä nämä hahmot jakson aikana ajattelevat. He kokevat henkistä täydennystä, kun saavat tekemistä jota osaavat tehdä. Tämä saa aivonystyrät stimuloitumaan ja pian sieltä syntyykin jotain muutakin kuin pelkkää turhautumista.

Mielenkiintoisena yksityiskohtana voisin mainita, että jakso sisältää ensimmäisen sarjassa olevan tarkoituksellisesti pelottavan kohtauksen. Kun ystävykset tutkivat luolaa, jossa Hemuli nukkuu ja kuorsaa, kuorsaaminen kuuluu konemaisena kalkkeena luolan suulle, ja pikimusta luola näyttää varsin ankealta kololta, jossa voisi piileksiä vaikka mitä pelkoja. Silti sinnekin uskaltaa jopa Nipsukin mennä, kunhan saa toisen henkilön kulkemaan vierellään, joka taas korostaa sitä yhtenäisyyden ja ystävyyden teemaa, joka on koko jaksosta havaittavissa. Rannalta Löytyneen Hylyn päätös on omalla tavallaan lähes antikliimaksi, kun kaikkien ongelmat ratkeavat hyvin nopeasti, lähes samanaikaisesti Niiskun ja Hemulin ilmoittaessa tulevaisuuden suunnitelmansa. Ainoa syy tämän tietynasteiseen yllättävyyteen on se, että 24-minuuttisessa jaksossa ei voida puida kahden henkilön ongelmia paria kohtausta enempää, joten formaatin puitteissa tämä on mielestäni anteeksiannettavaa. Loppuarvosanaksi antaisin tälle viisi valkoista purjetta viidestä, koska tässä on tematiikka niin prikulleen kunnossa.