torstai 17. maaliskuuta 2011

6/101: Pikkuruiset vieraat

Taas rauhallinen päivä Muumilaaksossa. Posteljooni, joka tekee ensiesiintymisensä, jakaa postia. Hänellä on myös Muumeille kirje, mutta putoaa Muumitalon edessä olevaan ansakuoppaan, jonka Pikku Myy kaivoi. Posteljooni jahtaa Myytä juoksujalkaa puuhun, ja heiluu sen oksalla, kun Myy pomppii oksan päässä. Koska Posteljooni on hajareisin oksalla, mieleen voi pongahtaa vaikka millaista fallista symboliikkaa, mutta jätetään moinen turhuus nyt toistaiseksi pois. Posteljoonin kirje Muumeille on Mymmeliltä, Myyn isosiskolta. Hän ilmoittaa palaavansa takaisin Muumilaaksoon Myytä hoitamaan. Pari päivää myöhemmin hän palaakin, ja voi että se onkin shokki, sillä Mymmeli on ensimmäinen hahmo, jonka voisin luokitella animepelleksi. Tämä lähinnä tarkoittaa tietynlaista päänmuotoa ja suuria silmiä. Suuret silmäthän tässä on ollut vaikka kenellä, mutta ensimmäistä kertaa kokonaisuus muistuttaa näin paljon jotain perusanimen hahmoa. Mymmeli onkin yksi harvoista hahmoista, joiden kohdalla pelkkä piirrostyyli häiritsee minua ikävästi. Matkallaan Muumitaloon Mymmeli kohtaa Tiuhdin ja Viuhdin, kaksi salaperäistä matkalaukkua kantavaa mystistä pikkuhemmoa, jotka ovat jatuvasti kuin kokaiinihuuruissa, peläten jokaista vastaantulevaa asiaa.

Mymmeli palaa Muumitaloon, ja ottaa Myyn mukaansa kotiin. Tämän jälkeen Tiuhti ja Viuhti saapuvat talolle, ja saavat kokea (taas) elämänsä järkytyksen, kun heidän taakseen ilmestyy auringonvalossa hieman violetilta näyttävä Poliisimestari, joka tekee myös ensiesiintymisensä. Huomattavasti myöhempiä jaksoja raihnaisemmalla äänellä puhuva miekkonen muistuttaa tässä jaksossa lähinnä jonkinlaista veteraanipoliisia, jonka parhaat päivät ovat takanapäin ja hänet on siirretty Muumilaaksoon viettämään rauhallisia eläkevuosiaan. Ihan hauska teoria sinänsä, mutta sitten se tekee hänestä myös vähän pervon, kun vokottelee lähes teini-ikäiseltä vaikuttavaa Mymmeliä. Poliisimestarin esiintyminen myös tekee tästä melkoisen peruspalvelujakson. Enivei, Tiuhdin ja Viuhdin järkytyksen jälkeen Muumimamma toivottaa heidät tervetulleiksi yöpymään taloon, ja he menevätkin heti yläkertaan piilottamaan matkalaukkunsa.

Sitten alkaakin se, miksi en itse katsonut jaksoa yöllä, vaan odotin aamuun. Puolivälistä lähtien jaksossa koittaa ilta. Tiuhti ja Viuhti ovat tavallista hullumpia, ja päättävät kertoa Muumeille mitä pakenevat. He pakoilevat Mörkö-nimistä olentoa. Tämä käynnistää eeppisen taisteluvalmistelun, kun Muumit, Nipsu ja Nuuskamuikkunen kaikki käyvät aseisiin kunnon kasaritoimintarumpukompin soidessa taustalla. Fuck yeah! Mutta sitten mitään ei tapahdukaan. Hirviötä ei näy, vaikka kuinka odotetaan. Nipsu lähtee kävelemään kotiin hermostuneena, ja pääsemme näkemään visuaalisen upeuden, joka on polttanut itsensä meidän kaikkien verkkokalvoihin jo lapsesta lähtien. Tämän kuvan analysoiminen ei välttämättä ole edes tarpeellista, mutta teen sen silti.



Kuten näkyy, on tuo ensiesiintyminen pelottava. Täysin paikallaan oleva, kooltaan liioiteltu aavemainen musta hahmo, jonka tähän mennessä ainoa nähtävissä oleva piirre ovat komeat purukalustot ja kaksi, suurta killuvaa silmää. Koko kohtaus on pimeästi valaistu, ja tämä vahvasti lisää pelottavuutta jokaiselle pikkulapselle. Se tuntuu suorastaan viestivän, että jos suljet silmäsi kun olet menossa nukkumaan, ja avaat ne jälleen, et voi arvatakaan mitä eteesi on ilmestynyt. Tämän kuvan pelottavuus kumpuaa tavallaan siitä arkisuudesta, johon sen voi yhdistää. Koska Nipsu ei heti huomaa Mörköä, vaan kävelee kasuaalisti sen ohitse, voi olettaa ettei Mörkö tee itsestään kovin suurta juttua. Hän vain on siellä. Tämä lisää sitä tunnetta, että Mörkö voisi olla vierelläsi juuri tällä hetkellä, koska ethän sinä olkasi taakse ole vähään aikaan vilkuillut.

Nipsu päästää Mörön nähtyään varsinaisen kuolonkirkunan ja pakenee sisälle, törmäten Muumeihin. Yhteisvoimin he menevät ulos, ja Mörkö onkin kuistin edessä nyt, huomattavasti vähemmän pelottavana. Ehkä se johtuu siitä, että hän on kauempana Muumeista, eikä hänen jättimäinen kokonsa tule niin selvästi esille. Muumipappa uhkaa häntä tussarilla, ja Mörkö lähteekin pakoon, jättäen jälkeensä vain pelottavat jalanjälkensä ja jäisen ruohon. Möröstä pitää vielä mainita, että hänen trademark-örinänsä on karmiva. Ja voi helvetti, ihan kuin pikkulapset eivät pelkäisi jo tarpeeksi, jakso loppuu kertojan sanoihin "Aikooko se vielä tulla? Silloin, kun kaikki nukkuvat." Joo-o, Matti 25v. kolmevuotiaan isä arvostaa tätä pikku silausta jonka vuoksi lapsi ei tahdo enää ikinä nukkua. Mutta pelotti tai ei, tämä jakso on silti erittäin vaikuttava. Pelottavuus nousee uusiin sfääreihin, uudet hahmot toimivat ja huumori kukkii myös. Viisi salaperäistä matkalaukkua viidestä.

14 kommenttia:

  1. aww, kukapa ei vois rakastaa muumeja! seuraan ;_;

    VastaaPoista
  2. minua pelotti pienenä tuo mörkö :(

    VastaaPoista
  3. Muumit eivät ikinä käy tylsiksi! :) Seurailen.

    VastaaPoista
  4. muumit kiinostaa aina, taidan laittaa seurantaan!

    VastaaPoista
  5. Voisit heittää jotain arvioita niistä bännätyistä muumijaksoista, mitkä näytettiin (ilmeisesti?) vain Japanissa. Kiinnostaa kovasti kuulla sun mielipide.

    VastaaPoista
  6. @Ratan, niistä tulee kenties sitten joskus näiden 101 ensimmäisen jälkeen tekstiä. Sanottakoon, että mielestäni vain se merirosvojakso on oikeasti sellaista kamaa, ettei sitä kannattaisi lapsille näyttää.

    VastaaPoista
  7. Mörkö ;..; ei hitto miten pelottava otus.

    VastaaPoista
  8. Mörköä pelottavampaa otusta ei ole olemassa.

    VastaaPoista
  9. Muistaa kyllä miten uskomattoman vaikutuksen tää jakso teki silloin kun oli pieni. Sairaan upeat musiikit ja tunnelma, omia lemppareita.

    VastaaPoista
  10. Hienosti näemmä onnistuit tavoitteessasi.

    VastaaPoista